Olisihan se kauheaa, jos elämässä kaikki sujuisi. Jos kaikki valmistuisi ajallaan, ihmissuhteet toimisivat ja aina olisi kivaa. Täytyyhän elämässä olla rösöistäkin, jotta se sileä, parempi osa elämästä tuntuisi hyvältä. Mutta, mitäs sitten jos elämä on pelkkää vuorta ja monttua? Ei suoraa lähimaillakaan. Ja jos sitä suoraa näkyy, niin se on vain hetkellistä huumaa...

Miten ihminen jaksaa vain valittaa? Enkö voisi olla vaan onnellinen muiden puolesta? Eikö riittäisi, että ystävieni elämä sujuu? Vali vali, kitikiti. Taidan mennä ulos jäähdyttelemään tunteitani.