... vai luulenko vaan. 

Siinäpä vasta kysymys. Elämä on ja niin pois päin. Seuraavaksi esitän kysymyksen, joka on minua pitkään riivannut. Saanko olla onnellinen, saanko rakastua? Sanko rakastaa ystävääni, joka on minulle enemmänkin kuin pelkkä ystävä. Saanko sanoa sen ääneen?

Ei en saa sanoa sitä, en saa ajatella sitä. Ei, se ei vaan toimi niin. Ajatukseni kelaavat samaa rataa jo neljättä viikkoa putkeen. Onko se edes mahdollista? En minä saa olla niin onnellinen. Ei minun kuulu olla niin onnellinen. Ahdistus ja paha olo ovat ainakin sitä mieltä, että voisin vaihtaa jo levyä aivoissani. Mutta mikä siinä on, etten tee sitä? Rakkaus, rakkaus taitaa olla syypää. Mutta ei kukaan kestä koko aikaista ahdistusta. Ei kukaan. Ja jos joku sen kestää, se joku en ainakan ole minä. En vain ole.